Eduskunnan historia (1809-1945)



1809-1869

Venäjän valloitettua Suomen Venäjän keisari Aleksanteri I kutsui Suomen säädyt koolle Porvooseen pidettäville herrainpäiville eli valtiopäiville 28. maaliskuuta 1809. Valtiopäivien tärkein asia oli hallitsijanvakuutus ja säätyjen valanteko. Maaliskuun lopulla asetettiin kaksi yleistä valiokuntaa säätyjen omien valiokuntien lisäksi, siviili- ja talousvaliokunta armeija- ja verotuskysymyksiä varten ja valtionvarainvaliokunta rahakysymyksiä varten. Seuraavat valtiopäivät kokoontuivat 15. syyskuuta 1863. Valtiopäivät avattiin 18. syyskuuta, jolloin avajaispuheessaan Aleksanteri II lupasi tarkistaa säännöksiä perustuslaissa. Vuotta 1863 pidetään Suomen oman kansanedustuslaitoksen syntyvuotena. Säädyt asettivat seitsämän valiokuntaa: laki-, talous-, valtionvarain-, suostunta-, pankki-, "yleinen valitus"- sekä toimitusvaliokunnat. Myöhemmin perustettiin vielä lakivaliokunta. Valtiopäivien päättyessä 15. huhtikuuta Aleksanteri II lupasi seuraavat valtiopäivät pidettäväksi kolmen vuoden kuluttua. Säädyt kokoontuivat 22. tammikuuta 1867 Helsingissä. Keskeisiä asioita oli hyväksyä uusi valtiopäiväjärjestys, jonka mukaan valtiopäivät kutsuttaisiin koolle vähintään joka viides vuosi. Painolakiesitys hylättiin ja sensuuri palautettiin. Valiopäiväjärjestystä laatineen asiantuntijaryhmän tehtävänä oli laatia ehdotus hallitusmuodoksi ja Suomen uudeksi valtiopäiväjärjestykseksi. Ehdotusta hallitusmuodoksi ei toteutettu. Valtiopäiväjärjestys vahvistettiin 15. huhtikuuta 1869.

1869-1906

Aleksanteri II:n murha aloitti Venäjällä taantumuksen ja Suomen asema muuttui uhatuksi. Ensimmäinen kiista koski Suomen perustuslakeja. Valtiopäivät pidettiin vuonna 1882. Aleksanteri III myönsi esitysoikeuden lainsäädäntöasioissa säädyille, mutta säilytti itsellään yksioikeuden aloitteiden tekoon perustuslaki- ja sotalaitosasioissa. Vuoden 1885 valtiopäivillä hyväksyttiin säätyjen esitysoikeus. Kolme vuotta myöhemmin valtiopäivillä säädyille annettiin oikeus tehdä esitysehdotuksia. Vuonna 1891 Aleksanteri III määräsi Suomen tulli-, raha- ja postilaitosten muuttamisesta keisarikunnan laitoksia vastaaviksi. Postilaitoksen liittäminen Venäjän postilaitokseen toteutettiin keisarillisella manifestilla. Vuoden 1894 valtiopäivien jälkeen hallitsijaksi tuli Nikolai II. Seuraavat valtiopäivät kokoontuivat kolmen vuoden päästä. Tuloksena oli mm. uusi kansakouluasetus ja uudistettu kunnallisasetus. Kenraalikuvernööri Heidenin erottua hänen paikalle nimitettiin kenraali Nikolai Bobrikov. Ennen nimittämistään Bobrikov esitti Nikolai II:lle muistion, jonka mukaan separatismia oli ryhdyttävä karsimaan. Nikolai II hyväksyi sen pääkohdiltaan. Uusi asevelvollisuuslaki ja Suomen sotilashallinnon lopettamista koskeva esitys esitettiin ylimääräisille valtiopäiville vuoden 1899 alussa. Helmikuussa 1899 Nikolai II:n manifestilla syrjäytettiin valtiopäivien itsenäinen lainsäädäntöoikeus Suomen asioissa, valmistelu ja hallitsijalle esittely siirtyi ministereille. Valtiopäivillä vuonna 1904 säädyt hyväksyivät ns. suuren anomuksen. Vaikka suuressa anomuksessa pyydettiin sortovuosien laittomuuksien kumoamista, se jäi toteutumatta.

Helmikuussa 1904 alkoi Venäjän ja Japanin välinen sota. Venäjällä levottomuudet laajenivat ja lokakuussa alkoi suurlakko. Suomessa suurlakko puhkesi loka- ja marraskuun vaihteessa 1905. Hallitsija antoi manifestin, jolla ensimmäisen sortokauden laittomat säännökset ja toimenpiteet kumottiin ja annettiin lupaus yleisen ja yhtäläisen vaalioikeuden pohjalle rakentuvan kansanedustuslaitoksen luomisesta sekä eduskunnalle oikeus tarkastaa hallituksen toimenpiteiden laillisuus. Ylimääräiset valtiopäivät kutsuttiin koolle 20. joulukuuta toteuttamaan eduskuntauudistus. Muita tehtäviä oli laki eduskunnan oikeudesta valvoa hallituksen jäsenten virkatointen laillisuutta ja laki sanan-, kokoontumis- ja yhdistymisvapaudesta sekä painovapauslaki. Uuden valtiopäiväjärjestyksen laadinnasta vastaava komitea kokoontui ensimmäisen kerran joulukuussa 1905. Lopulta saatiin aikaan 45-jäseninen valiokunta. Periaatepäätös äänioikeuden antamisesta naisille tehtiin joulukuussa. Kansanedustajien määräksi sovittiin 200. Tammikuussa hyväksyttiin ehdotus maan jakamisesta vaalipiireihin. Jokaisen vaalipiirin oli asukasluvun perusteella mahdollisuus saada 12 - 21 edustajaa. Uutta valtiopäiväjärjestystä ja vaalilakia käsiteltiin 5. maaliskuuta. Äänioikeusikärajaksi ja vaalikelpoisuusikärajaksi hyväksyttiin 24 vuotta. Senaatin ehdotus toimitettiin kenraalikuvernöörille ja esiteltiin keisarille 15. maaliskuuta. Keisari hyväksyi ehdotuksen pääpiirteissään neuvottelukunnan ehdotuksen mukaisena annettavaksi säätyjen käsiteltäväksi.

1906-1917

Hallituksen esitys uudesta valtiopäiväjärjestyksestä ja vaalilaista esiteltiin säädyille 9. toukokuuta 1906. Säädyt olivat erimielisiä vaalijärjestelmästä ja äänioikeusikärajasta, mutta ne hyväksyttiin sellaisinaan. Suuriruhtinas Nikolai II vahvisti esitykset ja uudistukset astuivat voimaan 1. lokakuuta 1906. Yksikamarinen eduskunta ei saanut oikeutta valvoa senaatin toimintaa. Ensimmäiset eduskuntavaalit toimitettiin 15. ja 16. maaliskuuta 1907, paikat: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 80, Suomalainen puolue 59, Nuorsuomalainen puolue 26, Ruotsalainen kansanpuolue 24, Maalaisliitto 9 ja Kristillinen työväenliitto 2. Edustajista 19 oli naisia. Yksikamarinen eduskunta kokoontui ensimmäisen kerran 23. toukokuuta 1907. Eduskunta sai 28 hallituksen esitystä. Edustajien tekemiä eduskuntaesityksiä oli 24 ja anomusehdotuksia 195. Eduskunta toimi kolme kuukautta. Huomattavimmat saavutukset olivat maanvuokralainsäädäntö ja esitys uudeksi kunnallislainsäädännöksi. Eduskunta kokoontui vuoden 1909 valtiopäiville helmikuun puolivälissä ja puhemies P. E. Svinhufvudin vastauspuhe avajaisissa hajotti eduskunnan. Uusi eduskunta kokoontui kesäkuun 1909 alussa. Näiden valtiopäivien asioista tärkein oli ns. sotilasmiljoonien myöntäminen Venäjän valtakunnan rahastoon korvaukseksi siitä ettei Suomessa pantu toimeen asevelvollisuutta. Eduskunta hylkäsi esityksen ja se hajotettiin. Uusi eduskunta kokoontui maaliskuun 1910 alussa. Se kutsuttiin syyskuussa ensimmäisen kerran ylimääräisille valtiopäiville käsittelemään Venäjän yhtenäispolitiikkaan pyrkiviä esityksiä. Eduskunta torjui esityksen, jolloin se jälleen hajotettiin lokakuussa. Tammikuussa 1911 valittu eduskunta istui koko vaalikauden.

Suomi julistettiin sotatilaan maailmansodan alkaessa 31. heinäkuuta 1914. Väliaikainen hallitus antoi vuonna 1917 maaliskuun manifestin. Siinä vahvistettiin Suomen perustuslait ja luterilainen uskonto sekä asukkaiden oikeudet ja erioikeudet "maan valtiosäännön mukaisesti". Laittomat asetukset kumottiin. Sotalaitosta koskevat asetusten edellytettiin lakkaavan sodan päätyttyä. Manifestissa luvattiin armahdus valtiollisista tai uskontorikoksista tuomituille ja ilmoitettiin, että koolle kutsuttavalle eduskunnalle annettaisiin esitys uudeksi hallitusmuodoksi. Eduskunta kokoontui 4. huhtikuuta 1917. Vuonna 1916 valitun eduskunnan työ keskittyi valtalakiin, jonka sosiaalidemokraatit ajoivat läpi. Samaan aikaan Venäjän väliaikainen hallitus päätti hajottaa eduskunnan valtalakikiistan vuoksi. Uusi eduskunta kokoontui 1. marraskuuta 1917 ja 15.11. se julistautui korkeimman vallan haltijaksi. Hallitus aloitti työnsä P. E. Svinhufvudin johdolla 27. marraskuuta 1917 ja se käsitteli kysymystä maan julistamisesta itsenäiseksi. Svinhufvud esitti 4. joulukuuta eduskunnalle hallituksen ilmoituksen, eli itsenäisyysjulistuksen. Ilmoitus hyväksyttiin 6. joulukuuta. Eduskunta asetti joulukuun puolivälissä ulkoasiainvaliokunnan. Sisällissodan jälkeen eduskunta kokoontui toukokuun puolivälissä 1918 vajaalukuisena. Hallitus halusi tehdä Suomesta kuningaskunnan ja eduskunta kutsuttiin syyskuussa koolle ylimääräisille valtiopäiville suorittamaan kuninkaanvaalia. Kuninkaaksi valittiin Hessenin prinssi Friedrich Karl, joka myöhemmin ilmoitti luopuvansa kuninkuudesta, kun Saksan häviö maailmansodassa varmistui. Joulukuussa valtionhoitaja Carl Gustaf Mannerheim hajotti eduskunnan, mutta se jatkoi työtään helmikuulle saakka.

1918-1945

Vuoden 1919 eduskuntavaaleissa muodostetun K. Castrénin hallituksen ohjelmaan kuului mm. hallitusmuotokysymys. Hallitus esitti eduskunnalle tasavaltalaista hallitusmuotoa. Tasavallan presidentti sai Suomessa poikkeuksellisen laajat valtaoikeudet. Vuoden 1920 valtiopäivillä käsiteltiin kysymys Ahvenanmaan itsehallinnosta. Vuoden 1928 valtiopäiväjärjestyksen tuomia muutoksia olivat eduskunta-aloitteiden jakaminen laki-, raha-asia-aloitteisiin ja toivomusaloitteisiin. Lisäksi tuli voimaan eduskunnan työjärjestys säännöksineen ja otettiin käyttöön koneellinen äänestys. Perusta itsenäisen Suomen lainsäädännölle luotiin vuosina 1919-30. Vuosina 1929-32 syntyi kapinoita. Syksyllä Pohjanmaalta alkanut lapuanliike ryhtyi suoraan toimintaan vasemmistoa vastaan ja uhkasi hallitusta vallankaappauksella. Oikeistokaappauksen uhka kärjistyi helmikuussa 1932 Mäntsälän kapinaan, mutta porvarit tukahduttivat oikeiston vallankaappaushaaveet. Vuoden 1936 vaalien jälkeen pääministerinä toiminut Kyösti Kallio valittiin tasavallan presidentiksi ja uudeksi pääministeriksi valittiin edistyspuolueen A. K. Cajander. Hallituksessa oli viisi maalaisliittolaista ja viisi sosialidemokraattia sekä edistyspuolueen Rudolf Holsti ulkoministerinä. Punamultayhteistyö jatkui lähes yhtäjaksoisesti 50 vuotta. Vuonna 1939 valitun eduskunnan toimikausi venyi vuoteen 1945 saakka. Hallitus pyrki pitämään lähinnä ulkoasianvaliokunnan ja eduskuntaryhmien johdon ulkopoliittisissa kysymyksissä ajan tasalla.

Syksyllä 1939 sodan uhka häiritsi ulkomaankauppaa. Puna-armeijan hyökättyä Suomeen hallitus antoi eduskunnalle tiedonannon suljetussa istunnossa 30. marraskuuta 1939, jonka jälkeen eduskunta siirtyi Pohjanmaalle Kauhajoelle. Eduskunta palasi takaisin pääkaupunkiin helmikuussa. Talvisota päättyi Moskovan rauhaan 13.3.1940. Kesäkuun alussa 1941 kaksi saksalaista divisioonaa saapui Pohjois-Suomeen. Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon neuvostokoneet pommittivat useita Suomen kaupunkeja, jonka jälkeen pääministeri Jukka Rangel esitti eduskunnan istunnossa hallituksen tiedonannon, jonka mukaan maa oli sodassa. Talvella 1943 nimitetty Edvin Linkomiehen hallitus asetti tavoitteekseen sodasta irtautumisen. Syyskuun alussa saatiin aikaan aselepo. Rauhanehdot vahvistettiin välirauhansopimuksessa syyskuussa 1944 ja lopullinen rauhansopimus solmittiin Pariisissa 1947. Välirauhansopimuksen ehtojen toimeenpanon ohella vuoden 1944 valtiopäivillä äänioikeus- ja vaalikelpoisuusikä laskettiin 21 vuoteen. Vuoden 1945 maaliskuun vaalien jälkeen eduskuntaan valittiin uutena ryhmänä Suomen kansan demokraattinen liitto eli Skdl. Hallituspolitiikassa pantiin alulle kolmen suuren eli sosialidemokraattien, maalaisliiton ja Skdl:n yhteistyö. Syksyllä 1945 eduskunnan työtä sävytti kysymys sotasyyllisten rankaisemisesta.




Lisätietoa: