Hertta Kuusinen


Kuva: Yle, Suuret Suomalaiset Syntynyt Luhangalla 14.2.1904
Kuollut Moskovassa 18.3.1974 (haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle)
Äiti: Saima Kuusinen (os. Dahlström, varakkaan talollisen tytär)
Isä: Otto Wille Kuusinen (Terijoen hallituksen pääministeri)
Sisarukset: yksi veli ja sisko


Hertta Kuusinen oli kommunistisen liikkeen näkyvin ja pelätyin hahmo. Kansalaissodan 1918 jälkeen O.W. Kuusinen pakeni Moskovaan ja Saima muutti lasten kanssa sukulaisten luo Jyväskylään. Sodan aikana 14-vuotias Hertta valitsi puolueekseen kommunistisen puolueen ja aikuistuttuaan hän valitsi Neuvostoliiton kotimaakseen ja venäjän kotikielekseen. Hän muutti Moskovaan 1922 ja avioitui siellä suomalaisen emigranttikommunistin Tuure Lehénin kanssa. He saivat yhden pojan (Jura), joka kuoli murrosikäisenä kulkutautiin Neuvostoliitossa. Moskovassa Hertta opiskeli mm. Lenin-koulussa. 1930-luvun alussa hän liittyi mukaan Moskovasta johdetun maanalaisen Suomen Kommunistisen Puolueen toimintaan. Lisäksi hän teki useita matkoja Saksaan tehden siellä fasismin vastaista työtä (1932-33) ja opetti Moskovassa Lenin-koulussa. Hertta palasi Suomeen 1934 kun hänen avioliittonsa Tuuren kanssa päättyi.

Kuusinen ehti olla vain muutaman viikon maassa kun hänet vangittiin Helsingissä ja tuomittiin lähes viideksi vuodeksi kuritushuoneelle, josta hän vapautui keväällä 1939. Talvosodan aikana Hertta piileskeli kommunisti Yrjö Leinon kanssa Itä-Hämeessä mökeissä, saunoissa ja ladoissa. Myöhemmin Yrjö Leinosta tuli hänen toinen aviomiehensä. 1940-luvulla aviopari luopui kumouksellisesta toiminnasta ja he ohjasivat puoluettaan maltillisempaan suuntaan. Tavoitteenaan heillä oli päästä hallitukseen ja rakentaa tietä vähitellen kohti sosialismia.

Jatkosodan aattona Kuusinen vangittiin uudelleen poliittisista syistä ja hä oli lähes neljä vuotta Hämeen linnan turvasäilössä. Hän vapautui sodan päätyttyä ja aloitti poliittista toimintaa varten kiinteän kirjeenvaihdon isänsä kanssa sekä toimi Vapaa Sana -lehden poliittisena toimittajana 1944-46. Hertta nousi eduskuntaan ensimmäisissä sodanjälkeisissä vaaleissa 1946 ja toimi myös salkuttomana ministerinä 1948 Mauno Pekkalan hallituksessa. Hän oli eduskuntaryhmänsä puheenjohtaja 1966 saakka ja työskenteli tarmokkaasti sosiaalisten ja sivistyksellisten uudistusten (samanpalkkaisuus, työviikon lyhentäminen, äitiysloma, kansaneläke, lapsilisä) läpiviemiseksi. Kommunistien alkaessa kohdata poliittisia vaikeuksia myös Hertan ja sisäministeri Leinon avioliitto kariutui 1947.

1952-57 Hertta Kuusinen toimi SKDL:n pääsihteerinä ja 1958 hänestä tuli puolueen varapuheenjohtaja. SKP:n jakautuessa kahteen osaan 1969, hän pysytteli enemmistön riveissä. Hertta luopui politiikasta ja kansanedustajuudesta 1972, jolloin hänestä tuli SKP:n kunniapuheenjohtaja. Herttaa on usein luonnehdittu kovaksi ja kylmäveriseksi ihmiseksi. Toisaalta hän oli hyvin sivistynyt, johon vaikutti hänen harrastuksensa kulttuurin parissa. Häntä pidettiin älykkäänä keskustelijana ja tyylikkäänä seuraihmisenä.




Sulje ikkuna