Keskiaika ja Kustaa Vaasa (1400-1500-luvut)



Vuosien 1448-1471 valtataistelut

Syyskuussa 1448 Tanskan kuninkaaksi nousi Oldenburgin kreivi Kristian. Ruotsin kuninkaaksi nousi kesällä 1448 Kaarle Knuutinpoika, josta tuli myös Norjan kuningas syksyllä 1449. Hän joutui pian luovuttamaan Norjan kuninkuuden Kristianille. Kiista Kalmarin unionin johtajuudesta johti Ruotsin ja Tanskan väliseen sotaan vuonna 1451. Suomi ei ollut varsinaisesti mukana taisteluissa, mutta osallistui sotavarusteluihin ja -rasituksiin. Vuosina 1453-55 sodassa oli aselevon vaihe. Vuoden 1457 alussa arkkipiispa Jöns Pentinpoika Oxenstierna aloitti kapinan, jonka Kaarle hävisi. Myös yksi Kaarlen suosikeista, Eerik Akselinpoika Tott, vaihtoi puolta. Yrityksistään huolimatta Kaarle ei saanut asemaansa takaisin. Suomalaiset siirtyivät Ruotsin uusien valtaapitävien puolelle.

Ruotsin kapinalliset halusivat Kristianin Ruotsin kuninkaaksi. Kristian lähetti alkukesällä 1457 Eerik Akselinpojan joukkoineen valtaamaan Suomen linnat. Juhannuksena Turussa pidettiin säätykokous, jossa Kristian valittiin Ruotsin kuninkaaksi. Hovimestariksi tuli Eerik Akselinpoika Tott. Suomi joutui unionivallan ja Moskovan suuriruhtinaskunnan välimaastoon. Ruotsissa tammikuussa 1464 Linköpingin piispa Kettil Kaarlenpoika Vaasa synnytti kapinan Kristiania vastaan. Kristian vetäytyi Tukholmaan, jolloin alkoi kaupungin piiritys. Mm. Länsi-Suomen valtias Konrad Bitz saapui kuninkaan avuksi, mutta Kristian palasi Tanskaan juhannuksena 1464 kärsittyään tappion. Suhteen unionikuninkaaseen katkesivat, ja Kaarlesta tuli uudelleen Ruotsin kuningas.

Tammikuun lopussa 1465 piispojen vallankumous pakotti Kaarlen luopumaan kruunusta ja hänet karkotettiin Suomeen. Kaarle sai Raaseporin tukikohdakseen sekä Satakunnan ja Korsholman läänit. Eerik Akselinpoika sai Turun ja solmi uudet suhteet Kaarleen. Vuonna 1467 Eerik Akselinpoika otti haltuunsa Tukholman ja sai valtionhoitajan nimityksen. Kaarle nousi kolmannen kerran Ruotsin valtaistuimelle marraskuussa 1467. Hän kuoli Tukholmassa 15.5.1470. Kaarle määräsi perheensä holhoojaksi ja valtakunnan päämieheksi sisarenpoikansa Sten Sturen, josta tuli vuonna 1470 valtionhoitaja. Kristian toi heinäkuussa 1471 asevoimansa Tukholmaan. Brunkebergin taistelulla 10.10.1471 Sten Sturen ja Eerik Akselinpojan joukot löivät Kristianin joukot. Taistelun johdosta Ruotsi ja Suomi jäivät unionin ulkopuolelle. Tämän jälkeen Sten Sture alkoi hallita valtionhoitajana kuolemaansa saakka vuoteen 1503.

Sten Sturen valta Suomessa

1470-luvulla tilanne itärajalla alkoi käydä levottomaksi Moskovan ekspansion takia. Novgorod menetti vuonna 1477 itsenäisyytensä Moskovan suuriruhtinaalle Iivana III:lle. Välirauha oli uudistettu vuonna 1473, mutta vain vuodeksi. Tämän vaikutuksesta Eerik Akselinpoika alkoi lujittamaan itärajan puolustusta. Viipurin ympärille rakennettiin ensimmäisenä muurit vuonna 1475. Savolaisten uudisasukkaiden turvaksi aloitettiin vuonna 1475 Kyrönsalmessa olevaan saareen rakentaa linnoitusta, joka saatiin melkein valmiiksi 1480-luvun alkupuolella ja nimettiin Olavinlinnaksi. Talvella 1476 Novgorodissa uudistettiin välirauha suuriruhtinaan ja Sten Sturen lähettilään kanssa. Siitä huolimatta karjalaiset tekivät vuonna 1479 hävitysretken Pohjois-Pohjanmaalle. Eerik Akselinpoika hyökkäsi vuonna 1480 Novgorodiin, mutta menestystä ei tullut. Eerik Akselinpoika kuoli Viipurissa maaliskuussa 1481.

Tottit ja Sten Sture solmivat rauhan suuriruhtinas Iivana III:n kanssa neljäksi vuodeksi vuonna 1482 ja se solmittiin uudelleen viideksi vuodeksi vuonna 1487. Eerikin veljet Iivar ja Lauri Akselinpoika ottivat hänen läänit haltuun, Laurista tuli Viipurin isäntä. Sten Sture ei hyväksynyt perintöä ja purjehti keväällä 1481 Suomeen purkaakseen järjestelyt, mutta epäonnistui. Lauri Akselinpoika kuoli Viipurissa keväällä 1483, ja suvun läänit siirtyivät Iivar Akselinpojalle. Hän luovutti kesäkuussa 1483 kaikki Suomen läänit ( paitsi Raaseporin ja Korsholman ) Sten Sturelle, jolla oli jo ennestään hallussaan Turku. Akselinpoikien aika Suomessa päättyi vuonna 1487, jolloin Sten Sture sai myös Raaseporin ja Korsholman.

Suuri venäläissota 1490-luvulla

Vuonna 1492 Pohjois-Pohjanmaalla esiintyneet levottomuudet kiristivät Ruotsin ja Moskovan välejä. Aselepoa jatkettiin vuoteen 1494. Tanskan kuningas Hannu solmi vuonna 1493 liittosopimuksen Moskovan kanssa. Sopimus oli suunnattu Ruotsia vastaan ja se sisälsi mm. suunnitelman Pohjois-Pohjanmaan luovuttamisesta Moskovalle. Ruotsi-Suomen sota Moskovan kanssa oli todennäköinen. Puolustuksen päävastuu oli Olavinlinnan ja Viipurin läänien haltijalla Niilo Eerikinpoika Gyllenstiernalla. Kaikkien Suomen linnojen asemiehistöt siirrettiin Viipuriin vahvistukseksi. Niilo Eerikinpojan kuoltua Viipurin komentajaksi tuli keväällä 1495 Knut Posse. Ensimmäiset hyökkäysiskut alkoivat kesällä 1495 ja Viipurin piiritys alkoi syyskuussa. Venäläiset aloittivat 30. marraskuuta rynnäkön. Kansa kertoi 1500-luvulla Viipurin pamauksesta, joka pysäytti suuriruhtinaan joukot. Venäläiset eivät uusineet rynnäkköään ja he poistuivat joulukuun alussa Viipurista. Sota ei kuitenkaan loppunut, vaan jatkui vielä talvella 1496. Venäläiset tekivät retkiä Pohjois-Pohjanmaalle, Karjalaan, Savoon ja Hämeeseen. Sten Sture saapui sotajoukkoineen Suomeen vuonna1495, mutta sillä ei ollut puolustuksellista merkitystä. Knut Posse ja Svante Niilonpoika Sture valtasivat Ivangorodin linnan elokuussa 1496, mutta linnaa ei kuitenkaan miehitetty pysyvästi. Välirauha solmittiin 3.3.1497.

Suomi unioniajan lopulla

1400-luvun puolenvälin jälkeen Suomesta tuli pelinappula valtapoliittisessa kamppailussa. Suomi joutui mukaan Tanskan ja Ruotsin taisteluihin, joka oli kuitenkin lyhytaikainen vaihe. Lopulta Suomi irtautui unionista ja liittyi Ruotsin kansalliseen rintamaan. Jaakko Ulvinpojan johtava valtaneuvosto erotti maaliskuussa 1497 Sten Sturen valtionhoitajan virasta. Syntyi sota, johon sekaantui myös kuningas Hannu. Hannun joukot voittivat Sten Sturen Uplannissa, jolloin Sten Sture luopui virastaan ja Hannu kruunattiin marraskuussa 1497 Ruotsin kuninkaaksi. Sten Sture sai koko Suomen läänikseen, mutta jo vuonna 1499 Hannu otti Sturelta kaikki Suomen päälinnat pois. Loppuvuodesta 1501 Sten Sturesta tuli jälleen valtionhoitaja. Hän kuoli joulukuussa 1503. Valtionhoitajaksi tuli Svante Sture, joka onnistui saamaan vain Turun ja Korsholman heti itselleen. Hämeen ja Kokemäenkartanon läänit tulivat Sten Sturen sukulaisille ja itäiset läänit Eerik Turenpojalle, josta tuli koko Suomen päämies. Svante kuoli vuoden 1512 lopulla. Hänen poikansa, Sten Sture, otti poliittisen perinnön haltuunsa ja hänestä valittiin heinäkuussa 1512 valtionhoitaja.

Välirauha Tanskan ja Venäjän kanssa solmittiin vuonna 1512. Tanskan uusi kuningas Kristian II uudisti liiton Moskovan kanssa vuonna 1516 ja hyökkäsi kesällä 1517 Ruotsia vastaan. Vuosina 1517-18 Sten Sturen joukot menestyivät. Uutenavuotena 1520 Kristian hyökkäsi Länsi-Göötanmaalle ja Sten Sture asettui joukkoineen vastaan Åsundenin jäälle. Sture haavoittui vakavasti jo taistelun alussa ja kuoli Mälarenin jäällä 3.2.1520. Tanskalaiset saivat yliotteen taistelusta, ja valtaneuvosto solmi Kristianin kanssa rauhan Upsalassa 6.3.1520. Suomen linnat taipuivat Kristianille vasta marraskuun puoleenväliin mennessä. Kristianista kruunattiin Ruotsin kuningas 4.11.1520 Tukholmassa.

Kustaa Eerikinpoika aloitti kapinaliikkeen Kristiania vastaan. Suomi oli Tanskan kanssa rintamassa Ruotsia vastaan. Kustaa Vaasa sai rinnalleen Lyypekin ja sen laivaston. Kustaa Vaasasta tuli kuningas 6.6.1523. Tukholma antautui hänelle pari viikkoa myöhemmin, ja tanskalaiset poistuivat Ruotsista. Kustaa Vaasa lähetti syksyllä 1523 armeijan valtaamaan Suomea Severin Norbyltä. Viimeisenä antautui Viipurin linna 10. lokakuuta.




Lisätietoa: