Suomi rajamaana (1900-1917)



Autonomian menetyksen uhka

Nikolai II:n tullessa Venäjän keisariksi Suomea alettiin venäläistää. Tehtävään valittiin Nikolai Ivanovits Bobrikov, jonka ohjelmaan kuului mm. Suomen armeijan yhdistäminen Venäjän sotaväkeen ja sen kustannusten tasaus, tulli- ja rahalaitosten poistaminen sekä venäjänkielisen lehdistön luominen. 15.2.1899 julkaistiin ns. helmikuun manifesti ja perussäännökset lakien säätämisestä. Manifestin julkaiseminen aiheutti kiistan senaatissa, se jakaantui julkaisua kannattaviin ja vastustaviin. Suomalaiset lähettivät keisarille kirjeitä, joissa pyydettiin ettei kansan perusoikeuksia supistettaisi. Suomalaiset kasasivat myös ns. suuren adressin, jossa oli 523 000 kansalaisen nimi. Adressi toimitettiin keisarille, mutta se ei tuottanut toivottua tulosta.

Helmikuun manifesti käynnisti Bobrikovin ohjelman. Vuonna 1900 oli postimanifesti, jolla suomalaiset postimerkit korvattiin venäläisillä ja ns. kielimanifesti, jolla virastojen virkakieleksi tuli venäjä. Venäjän kielen, historian ja maantiedon opetusta lisättiin kouluissa. Venäläistämistä vastustaneita poliitikkoja erotettiin tehtävistään ja karkotettiin maasta. Sanomalehtiä lakkautettiin, kirjapainoja suljettiin ja yhdistyksiä lopetettiin. Suomalainen puolue jakaantui vanhoihin (suomettarelaiset) ja nuoriin. Vanhat olivat myöntyväisempiä valtakunnallistamista koskeviin kysymyksiin. Nuorsuomalaiset tekivät yhteistyötä ruotsinkielisten kanssa, ja heidän tavoitteenaan oli muodostaa perustuslaillisten rintama. Poliittinen jakautuminen näkyi myös vuoden 1904 valtiopäivillä. Valtiopäivillä esiintyneet kannanotot olivat pääsääntöisesti venäläisvastaisia. Kouluylihallituksen apukamreeri Eugen Schauman ampui kesäkuussa 1904 Bobrikovin ja sen jälkeen myös itsensä. Murhaa pidettiin kansalaisurotyönä. Murha ei lopettanut venäläistämistoimia kokonaan, mutta hidasti vauhtia, jolla niitä hoidettiin.

Venäjä ryhtyi vuonna 1904 sotaan Japania vastaan. Vastoinkäymiset aiheuttivat levottomuuksia, kun tyytymättömät venäläiset halusivat rajoittaa itsevaltiutta. Kuohunta purkautui lokakuussa 1905 Venäjällä alkaneessa yleislakossa. Lakko levisi marraskuussa myös Suomeen. Suomessa suurlakkoa johti työväki ja siihen liittyivät myös mm. sekä aktiiviset että passiiviset vastarinnan kannattajat. Lakon pääpiste oli Helsingissä ja se levisi koko maahan. Tilanteen kiristyessä perustettiin tilapäisiä järjestyksenvalvojia. Sosialistit perustivat puna- eli kansalliskaarteja ja vastapuoli suojeluskaarteja (suojeluskuntia). Kesällä 1906 Viaporin linnoituksessa puhkesi kapina, jota Helsingin punakaarti tuki ja julisti lakon. Sosiaalidemokraatit eivät suostuneet lakkoon ja suojeluskuntien noustua punakaartia vastaan syntyi ns. Hakaniemen kahakka.

Vuonna 1906 kutsuttiin koolle ylimääräiset valtiopäivät, joilla piti käsitellä valtiopäiväuudistus. Säädyt hyväksyivät uudistuksen toukokuun lopulla. Hallitsija vahvisti uuden vaalilain ja valtiopäiväjärjestyksen 20.7.1906. Äänioikeutta laajennettiin (naiset saivat äänioikeuden) ja eduskunnalle luotiin kaksikamarijärjestelmä sekä laadittiin säädökset perustuslain säätämisestä ja määrävähemmistöistä. Uuden eduskunnan tehtävä oli pureutua mm. torppariongelmaan, kunnallislainsäädäntöön ja kieltolakiin. Ensimmäisille yksikamarisilla valtiopäivillä käsiteltiin useita torpparilainsäädännön esityksiä ja aiheeseen liittyvää eduskunnan välikysymystä. Vuoden 1908 valtiopäivillä laadittiin laki, jonka mukaan lyhin vuokra-aika oli 50 vuotta. Eduskunta laati myös monatoriolain, jolla vuokrasuhteet voitiin jäädyttää vähintään seitsämäksi vuodeksi. Kieltolakiin liittyvät vaatimukset ilmaantuivat vuosisadan lopussa ja eduskunta hyväksyi kieltolain lokakuussa 1907.

Autonomiasta kohti itsenäisyyttä

Venäjästä tuli perustuslaillinen monarkia vuoden 1905 ja 1906 alussa tapahtuneiden muutosten jälkeen. Duuma edusti kansaa ja se sääti lait. Sen rinnalle tuli valtakunnanneuvosto. Poliittinen valta oli ministerineuvostolla, jonka pääministeri toimi maan poliittisena johtajana. Kesäkuun alussa vuonna 1908 Venäjän ministerineuvoston pöytäkirjassa annettiin Suomea koskevien asioiden uusi esittelyjärjestys. Ristiriitojen takia Venäjän hallituksen ja Suomen eduskunnan välille puhkesi kiista, josta seurasi eduskunnan hajottamisia ja työväenliikkeen turhautuminen eduskunnan vähäiseen vaikutusvaltaan. Suomen hallinto joutui venäläisille. Senaattiin tuli venäläisiä jäseniä vuonna 1912 ja seuraavana vuonna maan ylimmän oikeuden valvojaksi nimitettiin venäläinen prokuraattori. Suomen ja Venäjän välillä kulkeva rautatie yhdistettiin rakentamalla Nevan yli silta. Venäläisten hallinto valvoi tiukemmin myös Kannasta, Terijoen aluetta ja Viipurin lääniä. Yleismaailmallinen kriisi puhkesi heinäkuussa 1914, jolloin Saksa julisti sodan Venäjälle. Venäjä varautui saksalaisten maihinnousuun Suomen kautta rakentamalla Suomeen puolustuslinjat ja laatimalla evakuointisuunnitelman rannikkoalueelle. Suomi julistettiin sotatilaan heinäkuun viimeisenä päivänä 1914.

Suomalaiset pyrkivät käyttämän sotaa hyväksi Venäjästä irrottautumisessa ja päättivät salaa turvautua Saksaan solmimalla Saksan kanssa sopimuksen 26.1.1915. Voimakkaimmin venäläisiä vastustivat nuoret ylioppilaat, joista 200 annettiin sotilaskoulutusta Saksassa neljän viikon ajan. Koulutus alkoi helmikuussa Hampurin lähellä Lockstedtin leirillä. Koulutusaikaa pidennettiin ja koulutettavien määrää kasvatettiin niin, että koulutettavia oli kaikkiaan 2000. Ns. suuren rekrytoinnin aikana koulutettavia kerättiin lähes kaikista kansalaispiireistä ympäri Suomen. Koulutus kesti toista vuotta ja toukokuussa 1915 pataljoona jääkäreitä taisteli Saksan itärintamalla. Maaliskuussa 1917 jääkärit siirrettiin Libauhun, jossa heidän oli tarkoitus toimia suomalaisten vapausarmeijan runkona.

Venäjällä tapahtuneen vallankumouksen seurauksena Nikolai II luopui kruunusta 15. maaliskuuta. Väliaikainen hallitus antoi maaliskuussa julistuskirjan, jossa kumottiin kaikki perustuslainvastaiset asetukset helmikuun manifestista asti. Maaliskuun vallankumouksen ja kansalaissodan välisenä aikana Suomessa esiintyi voimakasta poliittista liikehdintää. Mielenosoituksia puhkesi, kun hallitus ja eduskunta hajosivat ja sosialistit kokivat lokakuussa vaalitappion. Uusi hallitus kokoontui marraskuussa 1917. Venäjällä puhkesi lokakuussa vallankumous, jossa valtaan nousivat V. I. Leninin johtamat bolsevikit.




Lisätietoa: