Sotasyylliset
Välirauhansopimuksessa Suomi sitoutui tuomitsemaan sotarikoksista syytetyt henkilöt (artikla 13.). Sotarikollisiksi luettiin
sotarikoksia tehneet sotilaat ja hallintomiehet. Neuvostoliitto vaati myös Suomen poliittisen johdon tuomittavaksi artiklan perusteella.
Suomen kommunistit ottivat asian esille jo 1944 lopulla ja kuutoset jättivät tammikuussa 1945 aiheesta hallitukselle
välikysymyksen. Pääministeri Paasikivi teki kaikkensa saadakseen poliitikot pois artiklan piiristä, mutta keskusteltuaan
valvontakomission kanssa maaliskuussa 1945 hä joutui antamaan periksi.
Paasikivi yritti pelata aikaa jättäen asian taka-alalle, mutta kesäkuun lopussa hallitus sai uuden välikysymyksen
sotasyyllisistä. Myös valvontakomission toiminta kasvoi kesän aikana. Heinä-elokuun vaihteessa 1945 hallitus sai tiedon,
että liittoutuneet rinnastivat Saksan liittolaisten johtajat Saksan johtajiin. Tämän jälkeen eduskunta sääti
taannehtivan poikkeuslain, jonka perusteella muodostettu erikoistuomioistuin aloitti sotasyyllisyysoikeudenkäynnit 15.11.1945. Aluksi
syytteet luettiin vain politiikan ydinjoukolle, mutta pian joukko laajeni käsittämään kaikki sodanaikaisten hallitusten
ulkoasiainvaliokunnan jäsenet. Ongelmallisin oli marsalkka Mannerheim, joka asettamisen syytteeseen pelättiin aiheuttavan
yhteiskunnallisia levottomuuksia. Neuvostoliitto harkitsi asiaa pitkään, mutta Paasikiven ja Kekkosen avulla Mannerheim
pelastui syytteiltä.
Valvontakomissio seurasi jatkuvasti oikeudenkäntejä ja vaati ankarampia rangaistuksia. Sotasyyllisyysoikeus tuomitsi 21.2.1946
kahdeksan sota-ajan poliitikkoa, mutta ei yhtään sotilasta. Presidentti Risto Ryti tuomittiin 10 vuodeksi kuritushuoneelle, joka oli
ankarin sotasyyllisyysoikeuden antama tuomio. Pääministerit J. W. Rangell sai kuusi vuotta vankeutta ja Edwin Linkomies 5,5 vuotta.
Lisäksi vankeutta saivat ministeri Väinö Tanner 5,5 vuotta ja suurlähettiläs T. M. Kivimäki 5 vuotta sekä
ministerit Antti Kukkonen, Henrik Ramsay ja Tyko Reinikka 2-2,5 vuotta. Presidentti Paasikivi armahti Rytin terveydellisistä syistä
1949. Muut tuomitut kärsivät rangaistuksistaan puolet.
Takaisin sivulle Sodat ja jälleenrakennus