Suurlakko
Vuoden 1917 syksy oli Suomessa levotonta aikaa; elintarvikkeista oli pula, työttömyys korkea ja poliittinen tilanne
kireä. Sosiaalidemokraatit eivät enää olleet enemmistönä eduskunnassa ja painostaakseen eduskuntaa
hyväksymään sosiaalidemokraattien esityksen maan korkeimmasta vallasta Suomen ammattijärjestö SAJ
määräsi yleislakon. Vallankumouksellinen keskusneuvosto päätti lakosta 13.-14.11. välisenä
yönä ja se astui voimaan heti. Lakkoa kannattivat erityisesti Turun SAJ ja Venäjän bolshevikit.
Lakkoa valvoivat työväestön järjestyskaartit, jotka mm. pysäyttivät liikenteen ja valvoivat
lakkolaisten turvallisuutta suojeluskuntia vastaan. Järjestyskaartit riisuivat suojeluskuntalaisia aseista ja pidättivät
heitä ja muita työväenliikkeen edustajia. Näissä yhteenotoissa kuoli ainakin yhdeksän suojelukuntalaista
ja kolme työväenkaartilaista. Suurlakon aikana levottomuuksissa kuoli kaikkiaan 34 ihmistä ja työväenkaarti
jakaantui järjestyskaarteihin ja punakaarteihin.
Kaartit karkasivat lopulta johdon kontrollista ja vallankumouksellinen keskushallinto päätti lakon lopettamisesta 18.11..
Siirryttiin luokkataisteluun ilman suurlakkoa. Tästä huolimatta lakkoa jatkettiin Viipurissa, Kotkassa ja Helsingissä.
Lopullisesti lakko saatiin lopetettua 19.11.. Lakon vaikutuksesta hallitus hyväksyi mm. kahdeksan tunnin työaikalain ja
kunnallislait. Vuoden 1917 aikana oli yhteensä ainakin 500 lakkoa, joihin osallistui 225000 lakkolaista.
Takaisin sivulle Rajamaa